Kieli ja kielet Filippiineillä

Filippiinien tasavalta on päässyt otsikoihin tavalla, joka ei valitettavasti mairittele, sillä maan uusi presidentti on käynnistänyt ilmeisesti sivullisten hengestä piittaamattoman kampanjan huumekauppiaiksi epäiltyjen surmaamiseksi ilman oikeudenkäyntejä. Näistä uutisista tulee mieleen hiljattain edesmenneen toimittaja Jari Lindholmin ensimmäinen tunnettu reportaasi, jossa hän kertoi Alsa Masa -nimisen kommunisminvastaisen kansanliikkeen noususta samassa maassa.

Sanat alsa masa ovat tietenkin maan valtakieltä tagalogia, mutta alkuperältään espanjaa: alzamiento on nousu, esimerkiksi kansannousu, masa taas viittaa massoihin, kansanjoukkoihin. Espanja valtasi Filippiinit siirtomaakseen jo 1500-luvulla, eli espanjalaisen kieli- ja kulttuurivaikutuksen juuret ovat saaristossa yhtä syvällä kuin Latinalaisessa Amerikassa konsanaan. Nykyfilippiiniläiset kantavat espanjalaisia nimiä ja espanjan vuosisatainen vaikutus kuuluu heidän puhumissaan kielissä, mutta yleisesti ottaen saaristossa puhutaan nykyisin vain vähän standardiespanjaa. Tavallisempia ovat espanjaan perustuvat ja espanjan puhujalle ymmärrettävät, mutta taivutukseltaan yksinkertaistuneet chavacano-nimellä kutsutut kielimuodot. Kyseessä on alkujaan haukkumanimi, sillä tämä sana tarkoittaa espanjassa sivistymätöntä ja karkeaa.

Kuten monissa muissa kolmannen maailman maissa, myös Filippiineillä useimmat puhutut kielimuodot ovat sukua keskenään, mutta eroavat toisistaan niin paljon, että kyseessä ovat eri kielet. Nykyään, kun yhä useammat filippiiniläiset omaksuvat tagalogin puhekielekseen, se on luultavasti saarivaltakunnan puhutuin kieli, mutta muitakin suuria kieliä siellä on. Silloin kun maalle arvottiin virallista kieltä, tagalogille oli lähes yhtä vahva kilpailija: cebuano, joka on saanut nimensä Cebun saaren mukaan. Saari tunnetaan maailmanhistoriassa ennen kaikkea siitä, että ensimmäinen maailmanympäripurjehtija Magalhães sai surmansa siellä kesken kuuluisan matkansa erehdyttyään sotkeutumaan paikallisten heimopäälliköiden riitoihin.

Cebuano on suurin kokonaisesta keskenään lähisukuisten kielten ryhmästä, joka tunnetaan visayakielten nimellä. Kuten tällaisissa tapauksissa usein käy, sen enempää kielitieteilijät kuin paikalliset asukkaat eivät ole yksimielisiä siitä, missä kulkee kielen ja murteen raja, ja monet filippiiniläiset pitävätkin visayaa ja cebuanoa yhden ja saman kielen nimenä. Kun suomalaiset turistit Vahanen ja Fränti joutuivat Jolon saarella panttivangeiksi vuosituhannen vaihteessa, heidän kaappaajansa luultavasti puhuivat äidinkielenään tausugia, joka on vanhastaan ollut alueen muslimien kieli ja kuuluu visayakieliin. Jolossa on kyllä myös cebuanoa puhuvia muslimeja, ja voisikin olla sosiolingvistisesti mielenkiintoista selvittää, uhkaako pieniä visayakieliä enemmän syrjäytyminen tagalogin vai cebuanon tieltä.

Cebuano ei ole Filippiinien ainoa suuri kieli tagalogin ohella. Pohjoisessa puhutaan ilocanoa, etelässä cebuanon lisäksi pienempiä visayakieliä, kuten hiligaynonia ja warayta, joilla molemmilla on miljoonia puhujia. Tämän runsauden vuoksi entisen siirtomaaisännän, Yhdysvaltain, kieli eli englanti on laajalti käytössä apukielenä, ja siitä lainataan paljon sanastoa kaikkiin Filippiinien kieliin. Tagalogin puhujatkin vaihtavat englantiin usein kesken lauseen, ja englantilaiset lainasanat voidaan ääntää hyvinkin tarkasti englannin mukaan keskellä tagalogin- tai muunkielisiä lauseita.

Useimmat Filippiinien kielet kuuluvat malaijilais-polynesialaiseen kielikuntaan. Näitä kieliä puhutaan niin Malesiassa, Indonesiassa kuin Tyynenmeren saarillakin, mutta alkujaan ne ovat levinneet Taiwanilta (tai Formosalta, jos niin haluatte) – nykyäänhän saari on kiinankielistä aluetta, mutta alkuperäiskielistä on vielä jotain rippeitä jäljellä. Kielikunnan maantieteellisesti etäisin edustaja on Madagaskarilla puhuttu malagassin kieli, joka on läheisintä sukua eräille Borneossa puhutuille murteille. Malesian ja Indonesian mahtikieli malaiji (jota Indonesiassa kutsutaan indonesian kieleksi) kuuluu myös tähän kielikuntaan: jotkut filippiiniläisetkin ovat toivoneet malaijia puolueettomaksi yhteiseksi kieleksi omaan saaristoonsa. Tämä ei kuitenkaan ole mielekäs eikä suosittu tavoite, koska Filippiineillä ei kovin laajalti puhuta eikä osata malaijia, eikä se kuitenkaan ole niin läheistä sukua sikäläisille kielille, että se ymmärtyisi itsestään.

Tietenkin Filippiineillä on kiinalainen vähemmistö, mutta niinhän siellä päin maailmaa on suunnilleen joka maassa. Filippiinien kiinalaisten historiallinen äidinkieli on min nan -kiina,  mutta kiinankielinen koulu tarkoittaa maassa käytännössä koulua, jossa opetetaan Kiinan virallista mandariinikiinaa.

Tagalogilla on oma kielenhuoltoakatemiansa, mutta sen suosituksia ei juuri noudateta. Kielen ”virallinen” muoto on käytännössä se, mitä Manilan metropolialueella puhutaan. Siihen sekoittuu englannin lisäksi muiden filippiiniläisten kielten sanastoa, mutta useimmat filippiiniläiset tuskin pitävät tätä huonona asiana, koska sillä tavalla tagalogista tulee inklusiivisempi, enemmän koko maan kieli.