Miten pitkälle kieltä voi suunnitella?

Vuodenvaihteen aikoihin Mikael Jungner sai kielentutkijat ärsyyntymään valittelemalla suomen kielen ”pääteviidakkoa” ja vaatimalla vaihtoehtojen kehittelemistä sille, jotta tietokoneet saisivat paremmin setvittyä viidakon. Itse asiassa Jungnerin käsitykset tietokonelingvistiikasta (jonka alalla Suomi itse asiassa on johtavia maita) ovat niin naiiveja, että niihin ei viitsi edes sanoa mitään. Nykyään tietokoneet selviytyvät yhä paremmin mutkikkaidenkin kielten muoto-opin tunnistamisesta ja analysoinnista, aivan kuten kehityssuunta tietokonetekniikassa yleensäkin on poispäin pelkästään nörteille ymmärrettävistä ratkaisuista kohti tavallisen ihmisen käytettävissä olevia käyttöliittymiä.

Kiinnostavampi kysymys on, voiko kieliä tietoisella suunnittelulla yksinkertaistaa ja säännöllistää, kuten Jungner tuntuu uskovan. Usein kuulee lapsellisten ja kielen luonteesta tietämättömien kysyvän, kuka kirjoitti suomen kieliopin, ja eikö sitä voisi kirjoittaa uudelleen helpommaksi. Tällaiset käsitykset lähtevät siitä, että kielioppi sinänsä on oppineiden kehittämä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Kielioppi on jo olemassa kielenkäyttäjien päässä, ja tutkija vain kirjoittaa sen muistiin. Kielenhuollossa taas on kyse siitä, että määritellään se kielenkäyttötapa, jota kirjallinen perinne klassikkokirjailijoista journalisteihin pitää suotavimpana, vakiintuneimpana ja arvostettavimpana, ja suositellaan tätä. Kielenhuoltoon kuuluu myös neuvojen antaminen niille, jotka eivät ole varmoja siitä, mikä käytössä olevista vaihtoehtoisista muodoista tai sanontatavoista on kirjallisen perinteen mukainen.

Miksi sitten kirjallista perinnettä pitää noudattaa? Ehkäpä siksi, että se on paras tapa saada sanottavansa perille. Kirjailijat rikkovat kirjallisen perinteen sääntöjä taiten ja tahallaan (ja heidänkin on tunnettava säännöt tietääkseen, milloin rikkovat niitä), mutta käyttöproosassa on paras noudattaa perinnettä, jos tarkoituksena on olla ärsyttämättä lukijaa ja pitää hänen ajatuksensa tekstin sisällössä.

Jos joku alkaisi kirjoittaa suomea tyyliin ”minä tehdä, sinä tietää, hän juosta” tms., ilman sitä Jungnerin kauhistelemaa pääteviidakkoa, hänet naurettaisiin suohon, koska lukijoiden huomio kiinnittyisi muotoon (hassuun kielioppiin) sisällön ja sanottavan sijasta. Ja jos Jungner kaappaisi diktaattorina vallan ja julistaisi, että päätteetön suomi olla tulevaisuus Suomi ainoa virallinen kieli, kansa luultavasti jatkaisi päätteellisen, aidon suomen kielen käyttöä diktaattoria uhmatakseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s