Papua – monien kielten maa

Uuden-Guinean saari jakautuu kahteen osaan, Indonesian hallussa olevaan Irian Jayaan eli Länsi-Irianiin ja Papuaan, joka on itsenäinen valtio ja Brittiläisen kansainyhteisön jäsen. Hiljattain Papua oli uutisissa surullisista syistä – maa on nimittäin naisiin kohdistuvan väkivallan osalta yksi maailman mustimpia pilkkuja. Osittain syynä on kaupunkien slummiraaistuminen, mutta uutisissa haastateltu antropologi näki taustalla myös perinteiseen kulttuuriin kuuluneet miestenlepyttelyrituaalit sekä uskon mustaan magiaan, jonka takia papualaiset ovat taipuvaisia pitämään kaikkia kuolemia murhina – tautiin tai vanhuudenheikkouteenkin kuoleminen on tämän maailmankuvan puitteissa seurausta jonkinlaisista poppakeinoista tai kirouksesta.

Papua tunnetaan kielitiedepiireissä kuitenkin aivan muista asioista: siitä, että siellä puhutaan luultavasti enemmän kieliä kuin missään. Papuan kielten lukumäärä on yli kahdeksan ja puoli sataa, väkiluku taas noin seitsemän miljoonaa, eli keskimäärin papualaisen kielen puhujamäärä olisi noin kahdeksan tuhannen ihmisen luokkaa. Maassa on kuitenkin muutamia sikäläisittäin isohkoja kieliä, joilla on kymmeniä tai jopa parisataatuhatta puhujaa. Nämä kuuluvat yleensä papualaisiin  kieliin sanan varsinaisessa merkityksessä – siis Papuan alueen omiin kielikuntiin. Papualla esiintyy myös malaijilais-polynesialaisia kieliä, kuten motu, jolla on neljäkymmentä tuhatta puhujaa. Useimmat Papuan tähän kieliryhmään kuuluvat kielet ovat paljon pienempiä, ja ympäröivät papualaiskielet ovat vaikuttaneet niihin voimakkaasti.

”Papualaiskielet” ei nimityksenä perustu kielisukulaisuuteen, vaan maantieteeseen – aivan kuten kaikki ”kaukasialaiset kielet” eivät myöskään ole sukua keskenään. Papuan alkuperäiskielet on jaettu kymmeniin kielikuntiin, mutta luokittelemattomia ja sukulaisettomia kieliä – isolaatteja – maassa riittää vieläkin. Papualaiskielet tietysti ovat vaikuttaneet toisiinsa vuosisatojen saatossa ja niiden kieliopissa on eräitä yli kielikuntarajojen levinneitä alueellisia piirteitä.

Papuan viralliset kielet ovat englanti, tok pisin ja hirimotu. Tok pisin on paikallinen pidginenglannin muoto – siis englannin sanoista väsätty, taivutukseton ja papualaistyyppisen lauseopin kuvioihin ahdettu apukieli, jota alun perin kukaan ei ole puhunut äidinkielenään. Nykyään tok pisinillä alkaa olla jo äidinkielisiä puhujia, mutta toisaalta se on vahvan englantilaisvaikutuksen alaisena, ja on mahdollista, että se toimii käytännössä vain väliportaana täydelliseen englanninkielistymiseen.

Hirimotu on motun kielen pidginisoitunut muoto. Aikoinaan sitä on sanottu ”poliisimotuksi”, koska Papuan poliisikunta värvättiin suurimmaksi osaksi motu-kansan keskuudesta, ja muut heimot joutuivat opettelemaan jonkinlaista motua asioidakseen poliisissa. Vähitellen ”poliisimotu” levisi sitten heimojen keskinäiseksi yhteydenpitokieleksi. Hirimotu on virallisesta asemastaan huolimatta nykyään jo väistyvä kieli. Aitoa motua puhuvat eivät enää osaa eivätkä ymmärrä hirimotua, jonka puhujien keski-ikä on korkea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s