Flushingista Nazisiin

Pari vuotta sitten uutisissa kerrottiin venäläisestä euroviisumummosta, joka oli monien muiden venäläisten mummojen tavoin menettänyt läheisiään ”Nazisin taistelussa”. Tällä hassulla termillä tarkoitettiin – toista maailmansotaa, tai tarkkaan ottaen toisen maailmansodan itärintamaa eli venäläisittäin ”suurta isänmaallista sotaa”. Taustalla oli luultavasti jokin sellainen englannin ilmaus kuin fighting Nazis, ts. taistelussa natseja vastaan. Käännösmunaus herätti sekä hilpeyttä että huolta suomen kielen tulevaisuudesta, ja joukkotiedotusvälineiden suomen kieltä yllyttiin pohtimaan enemmänkin juuri siitä näkökulmasta, osataanko vallankaan englanninkielisiä paikannimiä ollenkaan enää kääntää suomeksi.

Tämäntyyppiset virheet ovat nimittäin erityisen tyypillisiä juuri paikannimien osalta. Toimituksissa ei osata muita kieliä kuin englantia eikä hyödynnetä muita kuin englanninkielisiä uutislähteitä, jolloin suomen vakiintuneesta käytännöstä täysin eroavat nimimuodot pääsevät kummittelemaan lehtiuutisiin ja joskus kirjoihinkin. Ongelma ei toki rajoitu suomalaiselle kielialueelle. Esimerkiksi eräässä joitakin vuosia ilmestyneessä italiasta englanniksi käännetyssä reportaasikirjassa väitettiin amerikkalaisrahoitteisen Radio Free Europe/Radio Liberty -radiokanavan toimineen Monacossa. Todellisuudessa kanavan päämaja oli Münchenissä, mutta italiaksi Monacoa ja Müncheniä kutsutaan samalla nimellä.

Suomalaisilla on verraten vähän omia nimiä Suomen ulkopuolella sijaitseville paikkakunnille, ja nekin ovat usein unohtumassa. On kuvaavaa, että Latvian pääkaupungin suomalainen nimi Riika tahtoo jäädä nykyään ilman astevaihtelua sitä taivutettaessa: ei puhuta Riiasta vaan ”Riikasta”, ikään kuin kyseessä olisi alkuperäiskielinen paikannimi, joka ei täysin alistu suomen kieliopin sääntöihin. Näinhän asia ei kuitenkaan ole: Riika on latvian kielellä Rīga, ja tuo vaakaviiva tarkoittaa, että vokaali äännetään pitkänä, siis ”riiga”. (Painotuksen sijainnista muuten ei tarvitse huolehtia: latvian kieli ei ole suomelle sukua, mutta paino siinä on vahvan itämerensuomalaisen vaikutuksen ansiosta vakiintunut ensimmäiselle tavulle kuten suomessa.) Riika-nimeä kohdellaan siis kuten suomalaista sanaa: Riiassa, Riian, Riialle, Riialta…”Riikan”, ”Riikassa”, ”Riikalle” ym. taas viittaavat ainoastaan johonkuhun Riikka-nimiseen naiseen.

Englanninkielisessä maailmassa sitä vastoin käytetään yhä omia nimiä jopa sellaisille paikkakunnille, jotka suomalaisesta näkökulmasta vaikuttavat liian vähäpätöisiltä moiseen. Alankomaiden Vlissingen on yhä englanniksi Flushing, vaikka esimerkiksi Wikipedian perusteella näyttää siltä, että Vlissingen valtaa alaa englannissa alkuperäisen paikan erottamiseksi sen mukaan nimetystä New Yorkin kaupunginosasta. Vlissingen on perinteikäs satamakaupunki, mikä varmasti liittyy siihen, että brittiläiset merenkävijät jo ammoin väänsivät sen nimen oman kielensä näköiseksi. Sitä vastoin saksalainen Braunschweigin kaupunki on syvällä sisämaassa, eikä ole selvää, miksi englanninkielinen maailma kutsuu sitä Brunswickiksi. Ehkä nimi on tullut englantiin hollannin kielestä tai merimiesten alasaksasta.

Tietysti omaperäiset paikannimet voivat jäädä pois käytöstä poliittisten suhdanteiden vuoksi. Esimerkiksi saksalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen lisääntyvässä määrin luopuneet omaperäisistä nimistä Itä-Euroopan paikkakunnille, koska ne liittyvät ihmisten mielessä Hitlerin hyökkäyssotiin. Useimmat saksalaiset paikannimet Itä-Euroopassa ovat kuitenkin vanhempaa perua ennen muuta Itävalta-Unkarin ajoilta, ja niitä näkeekin vielä käytössä: Balaton-järveä kutsutaan saksaksi yhä Plattenseeksi, ja Prahan Malá Strana saa olla edelleenkin Kleinseite. Romaniassa oli ja jossain määrin vielä on oma saksalainen vähemmistönsä, jonka keskuudesta on tullut muitakin kirjailijoita kuin nobelisti Herta Müller; siksi Romanian suuremmille paikkakunnille on olemassa saksalaiset nimet, kuten Kronstadt (Braşov), Hermannstadt (Sibiu), Neumarkt (Târgu Mureş). Puolassa suurimmat kaupungit ovat kansan suussa säilyttäneet saksalaiset nimensä, mutta saksaa puhuvassa seurassa Puolaan matkustaneena tiedän, että vanhatkaan ihmiset eivät välttämättä vaivaudu käyttämään edes Poznańista – joka sentään on aika iso kaupunki ja melko lähellä Saksaa – sen perinteistä saksalaista nimeä Posen.

Eräät Puolan alueella käytetyt paikannimet ovat todellisuudessakin nationalistisen tai natsistisen nimityspolitiikan luomia keksintöjä. Zabrze Sleesiassa oli saksalaisvallankin aikana Zabrze, kunnes se vuonna 1915 muutettiin Hindenburgiksi. Łódź taas on saksalaisissakin yhteyksissä ollut suurimman osan historiastaan nimeltään Lodz tai Lodsch, mutta natsiaikana Litzmannstadt. Pohjoisen Puolan kolmoiskaupunki Gdańsk-Sopot-Gdynia on perinteisesti saksaksi Danzig-Zoppot-Gdingen, mutta Gdynialle keksittiin natsiaikoina nolostuttavan tehdynkuuloinen, germaanis-romanttinen nimi Gotenhafen, ”Goottisatama”.

Suomeksi pitäisi ulkomaisista paikkakunnista tietenkin lähtökohtaisesti käyttää suomenkielistä nimeä, jos sellainen on; ja suomenkieliset nimet kirjoitetaan suomen oikeinkirjoituksen mukaan. Toisin sanoen Puolan pääkaupunki on Varsova, ei ”Warsova”, joka ei ole mitään kieltä (puolaksi – ja muuten myös ruotsiksi – kaupungin nimi on Warszawa, saksaksi Warschau), Latvian pääkaupunki on Riika ja Liettuan pääkaupunki on Vilna (liettuaksi Vilnius ja puolaksi Wilno). Jos suomenkielistä nimeä ei ole, käytetään paikallisen kielen mukaista nimeä, eli Vlissingen on suomeksikin Vlissingen ja Braunschweig on Braunschweig. Suomeksi ei ole mitään syytä puhua eikä kirjoittaa Flushingista eikä Brunswickistä.

Vuosia sitten ilmeisesti yhden ainoan kirjan Friedrich Nietzschestä ja senkin vain englanniksi lukenut radiotoimittaja puheli ohjelmassaan ummet ja lammet siitä, kuinka Nietzsche tai hänen sisarensa oli kotoisin ”Saxonysta” (oletan, että nuori herra kirjoitti maakunnan nimen näin, hän lausui sen suomeksi ”Saksoni”, siis melkein kuin saksofoni). Nythän on niin, että kyseisen seudun nimi saksaksi on Sachsen (lausutaan [’zaksən]) ja suomeksi vakiintuneesti Saksi. Suomalaisen yleissivistykseen kuuluisi tietää Saksin suomenkielinen nimi jo siksikin, että suomalaisten nimi Saksalle on siitä peräisin. Toisaalta tässäkin asiassa vakiintunut tapa ei aina ole järkevä eikä johdonmukainen: Saksan osavaltioista Niedersachsen on Ala-Saksi ja Sachsen on Saksi, mutta sellaiset yhdysnimet kuin Mecklenburg-Vorpommern ja Sachsen-Anhalt jäävät kokonaisuudessaan saksankieliseen muotoon – emme siis puhu ”Mecklenburg-Etu-Pommerista” emmekä ”Saksi-Anhaltista”.

Tietenkään kaikkia tällaisia nimiä ei voi muistaa ulkoa. Meillä on kuitenkin aika hyvät englanti-suomi -sanakirjat, ja suursanakirjoista löytyy yllättävänkin harvinaisia ja marginaalisia paikannimiä, kuten juuri tuo Flushing -> Vlissingen. Lisäksi joltisenkin yleissivistyneellä ihmisellä pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä paikannimet esimerkiksi Alankomaissa näyttävät. Juuri Flushing on niin ilmiselvää englantia, että jonkin hälytyskellon pitäisi ilmoittaa asiasta, kun puhutaan Alankomaissa sijaitsevasta Flushingista (tai sen puoleen ”The Haguesta” – suomeksi Haag, hollanniksi kuten englanniksi määräisellä artikkelilla Den Haag, ja saksaksikin ”der Haag”).

Toki Hollannissa ja Pohjois-Saksassa paikan- ja henkilönnimet saattavat olla niin englannin näköisiä – pelkän kielisukulaisuuden vuoksi – ettei ole aina selvää, onko sittenkin kyseessa aito paikallinen nimi. Thomas Mannin romaanin Buddenbrookit kuvaama perhe on sukunimeään myöten pohjoissaksalainen, mutta on helppo erehtyä kuvittelemaan sitä englanninkieliseksi ja ääntää se ”badenbruuk”. Esimerkiksi saksalainen kirjailija Wolfgang Borchert hyödynsi tätä tietoisesti novellissaan Billbrook, jossa kanadalainen miehittäjäsotilas Bill Brook järkyttyy sotapommitusten tuhoista Hampurin Billbrookin kaupunginosassa.

Rajatapauksiakin on, jopa henkilönnimissä. Saksalainen säveltäjä Georg Friedrich Händel muutti Englantiin jo melko nuorena miehenä ja vietti siellä yli puolet elämästään; hänestä tuli Britannian alamainen ja hän omaksui nimen George Frederick Handel. Meillä Händeliä on ollut tapana kutsua Händeliksi, enkä minä ainakaan kirjoittaisi suomenkielisessä tekstissä säveltäjän nimeä ilman ä:n pisteitä. Säveltäjä teki kuitenkin suurimman ja merkittävimmän osan elämäntyöstään Englannissa englanniksi, joten ei voida pitää kovin karkeana virheenä, jos Händelistä suomeksikin tehdään Handel – olkoonkin että saksankielinen nimimuoto on meillä vakiintuneen tavan mukainen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s