Keinotekoiset kielet fantasiaviihteessä

Yhä useammin fantasiaviihteen – tieteiselokuvien, televisiosarjojen ym. – tunnelmanluomiskeinoksi on otettu keinotekoisten kielten kehittäminen esitellyille kuvitelluille kansoille. Asiat ovat muuttuneet paljon Avaruusasema Alfan ajoista, kun eräskin katsoja valitti yleisönosastokirjoituksessaan sitä, että avaruusaseman sankarit tapasivat joka viikko vain englantia puhuvia otuksia.

Star Trek on jo tehnyt klingonin kielestä maailmankuulun, ja klingonin harrastajaryhmiä on putkahdellut esiin siellä, täällä ja tuolla. Siitä on kuitenkin jo verraten kauan, kun Marc Okrand loi klingonin; sen jälkeen tunnetuimmat fantasiakielet ovat Game of Thronesin hunnimaisille paimentolaisille luotu dothraki ja Avatarin toisplaneettalaisten – ei pienten vihreiden miesten, vaan isojen sinisten miesten ja naisten – na’vi. Molemmat ovat 2000-luvun luomuksia, joten on syytä uskoa, että viihdetehtaat pitävät nykyään kielten kehittelyä oleellisena osana fantasiamaailmojen rakentamista.

Sinänsähän tässä ei pitäisi olla mitään uutta. Alkujaan koko fantasia kirjallisena lajityyppinä on syntynyt Tolkienin Tarun sormusten herrasta jäljittelynä tai innoituksesta, ja Tolkienhan tunnetusti kehitteli kielensä – vallankin haltiakielet, quenyan ja sindarin – ennen kuin paneutui kirjoittamaan mahtisormuksen tarinaa. Jos fantasia alkaa taas panostaa kielten keksimiseen ja kehittämiseen, sen voi sanoa palaavan juurilleen.

Alan miehet ja naiset käyttävät keinotekoisista kielistä englanniksi yleensä slangisanaa conlang. Tämä tulee sanoista constructed language, siis konstruoitu, kehitetty tai rakennettu kieli. Keinotekoiset kielet jakaantuvat karkeasti kahteen alaluokkaan: artlang eli artistic language, siis taidekieli, taiteellinen kieli – tällä tarkoitetaan juuri Tolkienin luomusten kaltaisia ajatusleikkinä kehiteltyjä kieliä – ja auxlang, sanoista auxiliary language eli apukieli.

Apukielet on suunniteltu niin, että ne olisivat mahdollisimman helppoja oppia ja että ne myös muistuttaisivat suuria maailmankieliä. Apukielistä tunnetuin ja tärkein on tietysti esperanto. Sen lisäksi interlingua, joka muistuttaa paljon latinaa ja romaanisia kieliä, on saanut merkittävää jalansijaa tiedeyhteisössä. Yllättävän monet tieteelliset aikakauslehdet hyväksyvät interlinguaksi kirjoitetut artikkelit.

Tolkien loi omat kielensä ennen kaikkea esteettisistä lähtökohdista. Hänen mielestään kielen piti kuulostaa ja näyttää kauniilta. Quenyan kieli, haltioiden ”latina”, muistutti suomea, johon Tolkien oli innostunut Kalevalan ansiosta. Ilmeisesti ainoa Tolkienin osaama suomi oli juuri Kalevalan kieltä. Keskiajan tutkijana hän opiskeli ennen muuta menneen ajan kirjallisuuden kuolleita kieliä, kuten latinaa ja muinaisenglantia; ilmeisesti myös kalevalainen suomi oli hänelle tällainen kuollut kieli, jonka nykymuodosta hän ei piitannut. Sindarin kieli taas muistuttaa enemmän walesin (kymrin) kieltä, johon Tolkien oli innostunut jo nuorena poikana: se on kelttikieli, joka ei tietenkään ole suomelle mitään sukua.

Tolkienin jälkeiset fantasiakielten kehittäjät ovat puolestaan korostaneet työssään kielen vierauden ja käsittämättömyyden maksimointia. Klingonissa tärkeällä sijalla olivat kurkkukonsonantit, jotka ovat anglosaksisessa maailmassa liiankin helppo tapa antaa kielelle vierasperäistä ja outoa leimaa. Sen kielioppiin keksijä Marc Okrand oli kuitenkin kerännyt ominaisuuksia monista amerikkalaisista alkuperäiskielistä, muun muassa ohlonen kielen mutsunin murteesta, josta hän oli aikoinaan laatinut tohtorinväitöksensä.

Na’vin kieli ei ole äänneopiltaan kohtuuttoman vaikea – sen suunnitelleelle Paul Frommerille annettiin ohjeeksi suunnitella realistinen, mutta myös realistisesti näyttelijöiden opittavissa oleva kieli. Na’vin vaikeimmat äännepiirteet ovat ejektiiviset (kurkunpään sulkeumaa edellyttävät) konsonantit; kieliopissa odottamattominta on, että monet meille tutummissa kielissä päätteillä hoidettavat asiat tehdään na’vissa etuliitteillä. Na’vin sanavarastossa on kohtuullisen paljon englannista lainattuja sanoja – esimerkiksi sotilashelikopteria (tai elokuvan lentäviltä panssarivaunuilta vaikuttavia Maan sotilaskoneita) tarkoittava kunsip (englannin gunship). Niiden avulla syntyy mielikuva tekniseltä tasoltaan alkeellisesta kansasta, joka tarvitsee paljon lainasanoja kohtaamansa vieraan sivilisaation laitteille ja vimpaimille.

Dothraki on huomattavasti vähemmän eksoottinen kuin klingoni ja na’vi. Sen kielioppi ei ole yleisesti ottaen sen ihmeellisempi kuin vaikkapa espanjan, joka onkin yksi keksijä David Petersonia innoittanut luonnollinen kieli. Ääntäminenkään ei ole vaikeaa – lähinnä siitä puuttuu monia englannille ja tunnetuille maailmankielille tyypillisiä äänteitä. Dothraki on ennen muuta vieras kieli, ei enempää eikä vähempää. Luonnollisista kielistä lähimmäksi dothrakia tulee mielestäni albania, joka ei ole vaikea eikä outo, vaan hyvin sopiva ja yleisluontoinen sekoitus vaikeuksia ja helppouksia, outoa ja tuttua.

Sekä dothrakilla, na’villa että klingonilla on maailmanlaajuinen harrastajajoukkonsa. Monet niistä kiinnostuneet ovat koulutettuja kielitieteilijöitä, jotka nauttivat hyvän ajatusleikin haasteesta. Toisaalta nuoremmat intoilijat saattavat päätyä itse alalle, kunhan yliopisto-opinnot tulevat ajankohtaisiksi. Ei mahdotonta ole sekään, että mielessä väikkyy haave unelmatehtaiden tarjoamista isoista liksoista. Kielitieteilijän ainoa toivo pääsystä käsiksi suuriin rahoihin taitaakin olla, että hän saisi osakseen jonkin keinotekoista kieltä tarvitsevan fantasiatuottajan huomion.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s